Matka alkoi siis 6.2. Piritan luota Helsingistä. Herätys oli klo 02.30, joten unta tuli sellaiset kolme tuntia. Menin taksilla lentokentälle, josta lentoni Amsterdamiin lähti klo 06.30. Oli hienoa nousta ilmaan ensimmäistä kertaa, mielessä se, että näitä tulee vielä monta ennen perille pääsyä. Amsterdamiin laskeuduimme noin kaksi ja puoli tuntia myöhemmin. Lentokenttä oli iso, mutta todella selkeä. Innoissani menin jo turvatarkastuksestakin läpi, kunnes sanottiin että se olikin vasta edellisen lennon turvatarkastus... No ei muuta kun takaisin odottamaan ja sitten uudestaan koko homma läpi. Lentokoneeseen päästiin nopeasti, mutta koneessa istuttiinkin sitten puolitoista tuntia ennen kuin päästiin lähtemään. Jotain ongelmia ylipainon kanssa tai jotain.. (Niin koneella siis...) Sittenpä sitä lenneltiinkin seuraavat lähes yhdeksän tuntia. Matka meni yllättävänä nopeasti maisemia ja elokuvia katsellen, sekä viereisen meksikolaisen kanssa jutellen. Nukkua en lennolla osannut, eikä väsyttänytkään. Aurinkokin paistoi ikkunasta, eihän sillon nukuta! Chicagoon saavuimme noin puoli kolmelta. Chicago O'Haren kenttä ei ollut selkeä, mutta kysymällä löysin tieni seuraavalle portille. Lento Kansas Cityyn lähti viideltä (paikallista aikaa) ja oli perillä puolitoista tuntia myöhemmin. Perhe oli kentällä vastassa heti kun tulin koneesta ulos. Matkalaukutkin löytyivät mukaan. Väsymys painoikin jo perille päästessä sen verran, että pari tuntia onnistuin pysyttelemään hereillä, mutta sitten uni kutsui. Hereillä tuli siis oltua sellaiset 27 tuntia. :) Aikaero tänne on siis 8 tuntia.
Sitten alkoikin vaan tutustuminen perheeseen ja täällä elelyyn. Aikaerorasitus on mennyt ohi jo, mutta alussa tuli noin kahdeksan aikoihin illalla väsymys. Kaikki on täällä todella mukavia, lapset myös. Vanhempien kanssa ollaan pelattu guitar heroeta, rallipeliä ja pokeriakin kokeiltu.. Kivaa on siis ollut :) Ensimmäinen viikko menikin ihan talon tavoille totutellessa. Vanhimmat lapset, Jacob (7) ja Carly (6) ovat koulussa, mutta Carly tulee jo puoli 12 kotiin. Nuorin, Riley (3) on päivät kotona. Misty työskentelee kotoa käsin ja Nick on viiteen asti töissä. Lapsien kanssa riittää tekemistä. Koko ajan pitäisi olla jotain pelaamassa. Mutta kiva vaan :) Onneksi he viettävät "hiljaista aikaa" tunti-kaksi iltapäivällä, niin saa hetken aikaa itselle. Nukkumaan sitten menevätkin jo kahdeksalta, vanhin 20.30.
Ensimmäisenä sunnuntaina täällä oli SuperBowl juhlat. Muutama ystävä tuli käymään, katsoimme amerikkalaista jalkapalloa (soccer) ja napostelimme ruokaa. Viikon päästä lauantaina kävimme juhlistamassa kiinalaista uutta vuotta perheen tuttujen luona. Siellä oli paljon erittäin hyvää kiinalista ruokaa sekä paljon ihmisiä. Minut esiteltiin monelle ja tapasin myös lähistöllä asuvan argentinalaisen au pairin. Valitettavasti en päässyt juuri kiinaa puhumaan... :P Sunnuntaina olikin sitten ystävänpäivä. Totta, se on täällä paljon isompi juhla. Lapset tekivät kortteja kavereilleen ja minäkin sain sydänilmapalloja karkkien kera. :) Maanantaina kävimme lasten partioryhmän kanssa ensimmäisen maailmansodan museossa. Se olikin ihan mielenkiintoista, sillä en paljoakaan siitä muistanut.
Autollakin olen täällä jo ajanut. Ensin kävin vain lähellä olevassa kaupassa, mutta eilen ajelin jo nelikaistaisella moottoritielläkin. Yllättävän vähällä paniikilla selvisin, kun vieressä olija kertoi kokoajan minne kääntyä ja mikä kaista pitäisi ottaa. Oikea käsi ja vasen jalkakin ovat hyvin pysyneet paikoillaan, eivätkä hapuile vaihdekeppiä tai kytkintä. Perheen molemmat autot ovat siis automaattivaihteisia. Tänään ajoin ensimmäisen kerran yksin, kun hain Carlyn koulusta, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä. Hyvin selvisin. :) Nyt olenkin täällä yksin Carlyn ja Rileyn kanssa, Misty lähti yhdeksältä työasioita hoitamaan ja tulee ehkä joskus neljän aikoihin.
Siinäpä ensimmäiset blogikuulumiset täältä! Katotaan kuinka usein sitä tulee kirjotettua.. Ainakin jos jotain ihmeempiä tapahtumia on. :) Kyllä siltä tuntuu, että täällä viihtyy. :)
Later!
