Puoliväli

Jep, näinpä sitä ollaan jo puoleen väliin Olathessa oleskelua päästy. Ihan nopeasti on aika mennyt. Onhan se toisaalta vielä toinen samanmoinen edessä, mutta viikot menee kuitenkin aika nopeasti. Alkaa jo odottamaan innolla Chicagoon ja Floridaan pääsyä, lennot on jo varattu ja hotellitkin melkein valmiiksi katsottu.

Viikko sitten lauantaina kävimme koko perheen kanssa taidemuseossa. Paikka oli ihan mukava ja lapsetkin jaksoivat yllättävän hyvin kierrellä. Tauluista en ollut niin kiinnostunut, mutta innostus nousi, kun pääsimme Aasia-osaan, kiinalaiset ja japanilaiset kuvat ja esineet olivat mielenkiintoisia. Siellä olisi voinut pidempäänkin kierrellä ja katsella. Myös intiaanikulttuurin taide ja esineet olivat mielenkiintoisia, tämä oli iso osasto. Museon jälkeen kiertelimme viereisellä Plazan alueella. Alue on rakennettu espanjalaiseen tyyliin, talot olivat kohtuullisen matalia ja värikkäämpiä. Alue on varakkaampien ihmisten asuinaluetta, jonka huomasi mm. hienoista autoista. Hummereita näkyi useampia sekä hienoja urheiluautoja. Näimme myös kaksi hevosvaunua, joista toisen hevosen kaviot oli värjätty vihreiksi... Söimme jäätelöt ja kävimme kurkkaamassa Tiffanyn liikkeeseen. Hienoa ja erittäin kallista, voipahan sanoa käyneensä sisällä. :) Pois lähtiessämme, kun kävelimme parkkihalliin, huomasin sisään mennessä kyltin, jossa luki "No parking at any times" (Pysäköinti kielletty kaikkina aikoina). Hmm... No, selvisi, että kyltti tarkoitti juuri sitä kohtaa sisäänkäynnissä. :)

Toissapäivänä, keskiviikkona, kävin katsastamassa erään ostoskeskuksen. Kokoa sillä riitti (n. 180 kauppaa), mutta ei se ollut mitenkään suunnattoman suuri kuitenkaan. Kaksi kerrosta, ja totta kai keskellä karuselli... Kyllä sieltä jotain pientä löytyi.

Vielä jotain pieniä huomioita liikenteestä, mitä olen täällä huomannut. Hauskinta on ollut nähdä keltaisia koulubusseja. Niitä siis oikeasti täällä käytetään, eikä vain elokuvissa. :) Automerkeistä huomattavasti yleisimpiä näyttävät olevan Dodge ja Chevrolet, niitä tuolla liikenteessä näkee paljon. Liikennevaloissakin löytyy pieniä eroja. Punaiselta vaihtuu suoraan vihreälle, ei keltaista välissä. Vasemmalle kääntyville on välillä nuolivaloja ja tavan valoja yhtäaikaa ja ihmeellisesti sekaisin. Vaikka valot olisivat risteyksessä punaisella, niin silti saa kääntyä oikealle, täytyy vain väistää muuta liikennettä. Monissa liikennemerkeissä on tekstiä, melkeinpä kaikissa. Jopa nopeusrajoituksessa lukee "Speed limit" (=nopeusrajoitus) ja sen alla numerot. Luulisi kaikkien tietävän, että sellainen merkki tarkoittaa nopeusrajoitusta... Stop-merkki on täysin samanlainen kuin Suomessa ja kolmiokin melkein samanlainen, keltainen on vain valkoinen. (Taitaapa siinäkin lukea "YELD"=väistä). Autoissa ei ole pakko käyttää valoja. Se tuntuu todella oudolta, varsinkin parkkipaikalla ei tiedä ovatko jotkut autot pysäköityjä, vai ovatko ne käynnissä ja saattavat lähteä liikkeelle. Hämärän tullen valoja kyllä käytetään. Myöskään katuvaloja ei ole niin paljon kuin Suomessa. Vain taajamassa on valot. Esim. Kuopiontien tapaisella tiellä, jossa on monia kaistoja, ei ollut valoja. Oli aika pimeä ajaa kotiin ostarilta, kun oli jo ihan pimeää ja satoi, niin että tie oli märkä, eikä tuntenut tietä... No, takaisin selvittiin. :)

Pilvistä on ollut ja sateistakin, lämpötilakin on tippunut alle kymmeneen asteeseen, tällähetkellä on n. +4 astetta (fahrenheitteina 41 :P) Vähän alkaa ymmärtää fahrenheitteja, mutta ei kovin hyvin. Kaikki muutkin mitat ovat outoja, mutta onhan tuota pärjännyt. :)

Tässäpä nämä päällimmäiset. Hyvin menee, mutta on kyllä mukava tulla sitten kotiin. :)

Ensimmäinen kuukausi takana

Näin se vaan aika nopeasti menee, nyt jo kuukausi täällä oleskeltu. Laskeskelinpa äsken, että sellainen kaksi viikkoa vielä, niin olen jo oleskelun puolessa välissä. Suurimmaksi osaksi täällä on ihan tavan arkea vain. Ehkäpä kerronkin siis lyhyesti tavallisen päivän ohjelman. Nick lähtee töihin joskus seitsemän jälkeen, itse heräilen siinä puoli kahdeksalta. Misty käy viemässä Jacobin ja Carlyn kouluun ja eskariin 20 yli kahdeksaksi. Riley käy keskiviikkoisin päiväkodissa. Carly pääsee kotiin 11.30, jonka jälkeen syödään päiväruokaa. Jacob haetaan koulusta 15.40 ja Nick tulee töistä viiden maissa. Misty on yleensä kotona, välillä hoitelee asioita/työhommia. Iltaruoka on puoli kuuden aikoihin. Riley ja Carly menevät nukkumaan kahdeksalta, Jacob puoli yhdeksältä. Sitten on aikuisten rentoutumisaikaa :P Nukkumaan mennään yleensä 23 aikoihin, tai vähän jälkeen.

Yhtenä päivänä kävin Carlyn eskarissa seuraamassa päivän. Carlylla oli "show and tell" -päivä, eli kaikkien pitää tuoda jotain mukanaan ja kertoa siitä jotain. Carly toi minut :) Luokkalaisilta tuli muutama kysymys ja opettaja pyysi laskemaan kymmeneen suomeksi. Kaikki hämmästelivät outoa kieltä. Heillä on joka päivä jotain erityisainetta, tuona päivänä se oli espanja. He opettelivat kolme uutta numeroa espanjaksi. Luokka oli aika villi, mutta oli mukavaa olla seuraamassa.

Oudosta kielestä tulikin mieleen, että Nick on yrittänyt vähän opetella suomea. Hän löysi jonkun tietokoneohjelman, mikä opettaa yksittäisiä sanoja. Minä sitten aina välillä yritän opettaa sanomaan sanat oikein ja korjata muutaman virheen mitä ohjelmassa on ollut. :) Suurin ongelma tuntuu olevan a:n ja ä:n erottaminen sekä tuplavokaalit ja -konsonantit.

Kotosalla en ole nyt paljoa ollut yksin lasten kanssa, mutta kävin yksi ilta vahtimassa naapurin pikkutyttöä. Se olikin helppo keikka, kun tyttö meni jo parin tunnin päästä nukkumaan.

Carlylla ja Jacobilla on ollut monia partiotapaamisia. Olemme käyneet Jacobin ryhmän kanssa ensimmäisen maailmansodan museossa, jossa oli mukavaa. Lapsia oli paljon paimennettavaksi. Olin myös mukana tekemässä kreikkalaisaiheisia asusteita tyttöpartioryhmälle. Viime sunnuntaina oli Blue & Gold Banquet, poikien partioryhmien tapaaminen. Pojat tekivät sinne hienoja kakkuja, joiden tekoon naiset eivät saaneet osallistua. Isien taidot olivat siis koetuksella. Kakut olivat hienoja ja ainakin meidän kakku myös erittäin hyvän makuinen. (Kuvassa kakun tekijät: Jacob, Nick ja ukki Dan)



Elokuvissakin kävin kerran, Avatarin katsomassa. Teatteri oli hieno IMAX-teatteri, eli valkokangas oli todella iso ja reunoilta taivutettu. Äänet olivat myös hienot, basson tunsi välillä selkänojassakin. Elokuva oli 3D. Täällä ei ole varattuja paikkoja elokuvateatteriin, vaan istumaan voi mennä minne haluaa. Sali oli hiukan isompi, kuin Tapion isoin sali, mutta ei loppuen lopuksi mitenkään hillittömästi suurempi.

Täällä oli pokeri-ilta viime perjantaina. Paikalle ilmaantui 19 Nickin tuttavaa, eli pelaajia oli yhteensä 21. Pääsin siis ensimmäistä kertaa pelaamaan kunnon pelissä. Pääsymaksu peliin oli 20 dollaria, mutta Nick suostui maksamaan puolestani kympin, jos lähden mukaan. Ajattelin, etten koko summaa maksa, kun olen kuitenkin ensimmäinen joka tippuu pois... No, selvisin kuitenkin viidenneksi. :) Aika tyytyväinen olin itseeni, näin ensimmäiseksi peliksi... :)

Pakko sanoa vielä loppuun pieni huomio, mitä itse olen aina amerikkalaisia elokuvia katsellessa miettinyt. Niissä kun kaikki sängystä noustessaan kietaisee lakanan ympärilleen. Olen aina ihmetellyt, että eikö niillä ole peittoja, vai kiskaiseeko ne aluslakanan sängystä. No, minullakin on tässä sängyssä siis perus aluslakana, mutta sen ja peiton välissä on toinen lakana, jonka alla nukutaan. Pussilakanoita täällä sitten ei olekaan ja peittokin on oikeastaan enemmän päiväpeiton tapainen. (On erikseen päiväpeittokin.)

Hyvin täällä siis menee, tässä lähes pari viikkoa ollut flunssakin alkaa vähän helpottaa. Tässäpä näitä kuulumisia taas tältä erää!