Nyt on sitten matkani tullut päätökseensä. Viimeinen viikko perheen luona kului nopeasti. Tajusin oikeastaan vasta perjantaina, että tosiaan, huominen on viimeinen päivä täällä.
Sunnuntaiaamuna oli sitten lähdön paikka. Heräsin seitsemän aikoihin ja aamupalan jälkeen laitoin viimeiset tavarat laukkuihin. Misty ja lapset lähtivät kirkkoon vähän ennen kuin minun piti lähteä, joten heidät jouduin hyvästelemään ensin. Lapset tulivat halaamaan ja Jacob, pienenä yllätyksenä, oli lapsista se, joka itki. Ehkä muut lapset eivät oikein vielä tajunneet asiaa. Myöhemmin kuulin, että Jacob ja Carly olivat itkeneet matkalla kirkkoon ja Jacob välillä sen aikanakin. Mukava tietää, että he pitivät minusta niin paljon. Carlyhän kyseli, että voisinko tulla viikon päästä uudestaan, tai kuukauden, tai voisin olla kesän… ”I want you to stay” :) Mistyä halatessa tuli molemmille kyyneleet silmiin. Sittenpä he jo lähtivätkin. Minulla oli vielä sen jälkeen aikaa vajaa puoli tuntia, ennen kuin Nick lähti viemään minut lentokentälle. Olisi hänkin voinut vielä pidempään minut siellä pitää. Hän sanoikin, että muista, että sinulla on täällä aina perhe.
Kansasin lentokentältä matka sitten alkoi. Koneeseen pääsimme ajoissa, mutta kone odotti kentällä noin 45 minuuttia, ennen kuin pääsi lentoon. Viivästyksen syystä en saanut kuulutuksesta selvää, se saattoi liittyä jotenkin säähän. Chicagoon saavuttuani ja matkalaukun saatuani piti mennä terminaalijunalla kansainväliseen terminaaliin ja löytää KLM:n ja Deltan check-in paikka. Siitä ja turvatarkastuksesta läpi päästyäni ja portille tultuani ei odotteluaikaa enää ollutkaan kun reilu puoli tuntia. Oli siis ihan tarpeen neljän tunnin vaihtoaika. Lento Amsterdamiin lähti ajoissa. Vähän sain lennolla torkuttua, mutta en varsinaisesti pidempää aikaa nukkunut. Suhteellisen nopeasti meni aika, vajaa kahdeksan tuntia kesti lento, tunnin vähemmän kuin toiseen suuntaan tullessani. Lentoliikenteen viimeaikaisesta kaaoksesta huolimatta koneessa oli aika väljää, minä sain ikkunapaikan ja kolmesta penkistä keskimmäinen oli tyhjä. Amsterdamiin saapuessa sisäinen kelloni oli yksitoista illalla, eli nukkumaanmeno aika, mutta kello olikin paikallista aikaa seitsemän aamulla, herätys! Kentällä oli noin kahden tunnin odotteluaika ennen kuin viimeinen lentoni Helsinkiin lähti kymmeneltä. Tämä lento tuntui pitkäveteisimmältä, kestoa sillä oli noin kaksi ja puoli tuntia. Alkoi väsymys painaa. Sittenpä olinkin Suomessa taas, pitkästä aikaa.
Tuntui yhtä aikaa mukavalta palata Suomeen ja samalla haikealta olla poissa USA:sta ja perheen luota, jota en tule näkemään pitkään aikaan. Helsinki-Vantaalta lähdin linja-autolla Hakaniemeen, josta kävelin Piritan luo. Eipä tuntunut yhtään väsyttävän illalla, vaikka noin 32 tuntia tuli oltua hereillä. Sisäinen kelloni näytti edelleen iltapäivää. Kuitenkin, kuten tiesinkin käyvän, nukahdin heti pitkälleni käytyä ja nukuin noin seitsemän tuntia aamu kuuteen asti heräämättä. Siinä vielä torkuin kahdeksaan asti, kun Pirita lähti töihin seitsemän aikoihin. Juna kohti Joensuuta lähti kymmenen jälkeen ja oli perillä kolmelta. Nyt on siis viimeinenkin matkaosuus tehty ja olen vihdoinkin kotona.
Aika Olathessa oli mahtavaa. Olen todella iloinen siitä, että minulla oli mahdollisuus tähän kerran-elämässä –kokemukseen. Erityisen onnellinen olen siitä, että sain tutustua näin upeaan perheeseen, jotka toivottivat minut tervetulleeksi kotiinsa ja vajaan kolmen kuukauden aikana ottivat minut osaksi perhettään. Tulen kaipaamaan takaisin Olatheen varmasti useamman kerran ja ikävä heitä tulee. Enää ei ole ketään kiipeämässä syliin ja pyytämässä vähän väliä pelaamaan jotain. Tulen aina muistamaan nämä kuukaudet. Nyt vain täytyy pitää tiiviisti yhteyttä perheeseen ja toivoa, että näkisimme muutaman vuoden sisällä uudestaan. En myöskään aio lakata houkuttelemasta heitä Suomeen. :)
Johanna kiittää ja kuittaa
torstai 29. huhtikuuta 2010
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Tilannepäivitys
Tässä lyhyt tilannepäivitys.
Euroopan yllä leijailevan tuhkapilven takia Antti siis ei päässyt lentämään tänne suunnitellusti. Niinpä minäkin sitten päätin, etten mene Chicagoon yksin tylsistymään. Seuraavat lennot tänne tulisivat aikaisintaan keskiviikkona, joten Antti kerkeäisi olemaan täällä vain muutaman päivän, jos sitäkään. Niinpä hän päätti, ettei tule tänne ollenkaan. Samalla varmistui oma päätökseni, etten lähde Floridaankaan yksin. Olen siis viikon pidempään perheen luona, eipä sekään huono vaihtoehto ole :) Toivotaan vaan, että pääsen sunnuntaina lentämään kotiin suunnitellusti. Niin, ja täytyy rueta suunnittelemaan uutta reissua tänne mantereelle. :)
Euroopan yllä leijailevan tuhkapilven takia Antti siis ei päässyt lentämään tänne suunnitellusti. Niinpä minäkin sitten päätin, etten mene Chicagoon yksin tylsistymään. Seuraavat lennot tänne tulisivat aikaisintaan keskiviikkona, joten Antti kerkeäisi olemaan täällä vain muutaman päivän, jos sitäkään. Niinpä hän päätti, ettei tule tänne ollenkaan. Samalla varmistui oma päätökseni, etten lähde Floridaankaan yksin. Olen siis viikon pidempään perheen luona, eipä sekään huono vaihtoehto ole :) Toivotaan vaan, että pääsen sunnuntaina lentämään kotiin suunnitellusti. Niin, ja täytyy rueta suunnittelemaan uutta reissua tänne mantereelle. :)
torstai 15. huhtikuuta 2010
Viimeisen kerran Olathesta
Näin se on vaan aika vähiin käynyt. Toiseksi viimeinen päivä Olathessa menossa. Kaksi ja puoli kuukautta alkaa siis olla takana. Aika on mennyt todella nopeasti, varsinkin loppupuolella. Aika perheen kanssa on ollut mahtavaa ja tulee kyllä ikävä kaikkia. Olen kuulemma tullut jo osaksi perhettä. Mahtaa koti tuntua hiljaiselta paikalta kolmen eloisan lapsen kanssa elämisen jälkeen. Kaikenlaista kivaa ollaan tehty sitten viime kirjoittelun (vähän tuota aikaa vierähtikin...), niistäpä siis lyhyesti kertoilen, jääpähän ainakin näin itselle muistoksi.
Kansas Cityn eläintarhassa käynti oli yksi mukavimmista päivistä täällä. Kävimme siellä Nickin, Jacobin ja Carlyn kanssa. Riley oli mummolassa, mikä helpotti meidän päiväämme. Eläintarha oli kohtuullisen iso, kävelymatkaa tuli jonkin verran, muttei liikaa. Varsinkaan kun se tarkoittaa, että eläimillä on edes jokseenkin inhimillisen kokoiset aitaukset. Siellä oli monenlaisia eläimiä, myös sellaisia, joita en ollut aikaisemmin itse nähnyt. Eniten minua kiinnostivat kissaeläimet. Näinkin noin viisi leijonaa, kaksi gebardia, leopardin joka käveli aitaustaan ympäri, sekä kaikkein hienoimmat, kaksi tiikeriä. Niitä olisin voinut katsella puoli päivää. Toinen jopa lyhyen aikaa kävi leikkimässä isolla pallolla vesilammikossa.
Eläinteemassa jatkaakseni, eilen minulle oli järjestetty pieni yllätys (jonka olin kylläkin jo arvannut edellisenä päivänä). Pääsin ratsastamaan! Nick, Misty, minä ja ohjaaja Steve ratsastimme kaksi tuntia kapeita metsäpolkuja pitkin. Hevoset olivat Missouri Foxtrotter -rotuisia. Niille ominaista on erityinen kävelytyyli, jonka ansiosta ravi on todella pehmeää. Se ei pomputtanut ollenkaan ylös-alas, vaan liike oli enemmänkin keinutuolimainen, todella mukava. Hevosilla olikin meno päällä ja heti tilaisuuden tullen ne lähtivät ravaamaan, laukkakin olisi kiinnostanut. Ratsastimme aidosti lännen tyylillä (Lännessähän olemme): oli lännensatula, lännentyyliset suitset ja pitkiä ohjia pidettiin yhdessä kädessä. Kypärä ei lännentyyliin kuulunut. Metsässä ratsastaminen oli vaihtelevaa. Polku oli kapea ja piti olla tarkkana ettei polvet osuneet puihin, alussa kerran osuikin. Välillä kiivettiin ylämäkiä, välillä laskeuduttiin jyrkkiä alamäkiä. Oli mutaa, kiviä ja hiekkaa. Kuljimme myös vähän matkaa puroa pitkin. Välillä polulla oli pieniä puunrunkoja ja kahden vähän isomman yli hevoseni, Pretty, päättikin hypätä. Ensimmäisen kerran se yllätti, mutta toisella kerralla osasin jo odottaa sitä. Pieniä hyppyjähän ne olivat, juuri ja juuri huomattavia, mutta olenpahan nyt hypännyt hevosella, mitä olen aina halunnut tehdä :) (Tai no, hevonen hyppäsi ja olin kyydissä...) Kerran tulimme leveämmälle ja suoralle kohdalle, jossa saimme antaa mennä. Riitti kun vähän antoi hevoselle merkkiä, että nyt saisi mennä ja se ampaisi vauhtiin. Menin jonon ensimmäiseksi ja laukkasin pitkän pätkän vahudilla. En voi kuvailla miten hienoa se oli :) Kyllä tämä tyttö hymyili kahden tunnin jälkeen.
Noniin, muihin aiheisiin, kun ei ketään muuta kuitenkaan kiinnosta hevosista lukea... :P Pokeripelit oli tuossa yksi perjantai. Tällä kertaa pärjäsin paremmin kuin viimeksi, paljon paremmin kuin olisin koskaan uskonut. Tulin toiseksi! Onnistuin sinnittelemään mukana niin pitkään, että jäljellä olivat vain minä ja Nick. Voittaja oli jo selvillä, sillä Nickilllä oli niin paljon enemmän pelimerkkejä kuin minulla, mutta silti sinnittelin vielä hetken mukana. Tienasin siis 60 dollaria (miinus osallistumismaksu $20) :P Aikas hyvin, sanoisin.
Pääsiäinenkin tässä ehti olemaan. Oli kivaa toimia pääsiäispupuna. Täällä eivät lapset nimittäin käy virpomassa, eivätkä saa suklaamunia. "Pääsiäispupu" käy yön aikana (illalla) piilottamassa muovisia munia ympäri taloa, joiden sisältä löytyi 1 ja 10 sentin kolikoita. Niitä piilottelimme paljon kaikkialle mistä piilon keksimme. Tämän lisäksi kaikki saivat pääsiäiskorin, missä oli karkkia ja pieniä lahjatavaroita. Lapsien korit olivat mielestäni isot ja niissä oli paljon tavaraa. Minäkin sain korin, jossa oli karkkien lisäksi valokuvakehys (kuulemma Amerikanperheen kuvaa varten), sekä pienet shampoo-, hammastahna- ja aurinkovoidepurkit.
Viime viikonloppuna kävimme partioryhmän kanssa tähtitornissa. Itse torni oli pieni, mutta kaukoputki oli iso. Oli lämmin ja lähes pilvetön ilta. Näimme kaukoputkella Venuksen, joka näkyi vain kirkkaana pisteenä, mutta Saturnus olikin paljon hienompi. Siitä erotti selkeästi renkaat ja kolme kuutakin. Väriltään se oli hyvin vaalean keltainen. Näimme myös "tähtipilven", mistä syntyy uusia tähtiä. Se sijaitsi Orionin tähtikuviossa. Paljaalla silmällä näimme myös Merkuriuksen ja Marsin.
Kävimme viime viikolla syömässä kahdessa hienossa ruokapaikassa. Ensimmäinen oli Mongolian Barbeque -paikka. Siellä ruoka kerättiin itse kuppiin, joka sitten vietiin kokkaajille, jotka valmistivat ruoan todella suurella wokkipannulla. Sen ympärillä oli ainakin viisi ruoanlaittajaa. Ruoka oli todella hyvää, itsehän sen sai valita. :) Toinen ruokapaikka oli Japanese Steakhouse. Siellä ruoka tilattiin normaalisti menusta, mutta kokki tuli valmistamaan sen eteemme. Pöytä kiersi kuuman levyn ympärillä, jossa kokki valmisti ruoan mahtavan shown kanssa. Hän mm. heitteli katkaravun palasia ja meidän piti napata se suuhun, sekä teki sipulirenkaista tulivuoren johon hän sytytti ison liekin. Ruokaa oli paljon ja se oli todella hyvää. Erikoisuutena noissa paikoissa oli paahdettu riisi, jonka sekaan laitettiin inkiväärikastiketta, sipulia ja kananmunaa. Nam!
Tässäpä alkaa olla menneet tekemiset. Lämpötila on ollut kesäisissä lukemissa jo pitkään. Tänäänkin on +26 astetta ulkona. Jonkin verran on tullut rusketuttua jo. Kuulemma tähän aikaan vuodesta alkaa olla tornadovaara, mutta ei ole kertaakaan hälytystä tullut. Kerran kylläkin kuulin, kun täällä testattiin varoitussireeneitä. Ne testataan kerran kuussa, kuun ensimmäinen keskiviikko. Vaikka hälytys tulisikin, se ei välttämättä tarkoita, että tornado on juuri siellä, vaan hälytys tulee kerralla isommalle alueelle. Hälytys annetaan myös, jos pilvet alkavat pyöriä niin, että on vaarana tornadon muodostuminen. Ukkosta täällä on ollut pari kertaa, kerran salamoi todella paljon. Minähän olin siis ihastuksissani ikkunassa ulos katsomassa.
No niin, paljon asiaa tulee kun harvoin kirjoittaa, mutta tässäpä nämä alkavat olla. Lauantaina aamulla on edessä lähtö Chicagoon. Kaikki lennot ja hotellit on varattu ja maksettu. Nyt vaan jännitetään pääseekö Antti tulemaan tänne lauantaina, tai edes viikonlopun aikana. Islannissa purkautui tulivuori ja siitä tullut tuhkapilvi on lamauttanut lentoliikenteen koko Euroopassa. Ei auta kun toivoa, että lennot lähtisivät lauantaina suunnitellusti, aikaa siihen ei ole paljoa.
Nyt siis vaan peukut pystyssä lauantaita odottamaan, ja nauttimaan viimeisistä päivistä Olathessa, amerikanperheen luona.
Kansas Cityn eläintarhassa käynti oli yksi mukavimmista päivistä täällä. Kävimme siellä Nickin, Jacobin ja Carlyn kanssa. Riley oli mummolassa, mikä helpotti meidän päiväämme. Eläintarha oli kohtuullisen iso, kävelymatkaa tuli jonkin verran, muttei liikaa. Varsinkaan kun se tarkoittaa, että eläimillä on edes jokseenkin inhimillisen kokoiset aitaukset. Siellä oli monenlaisia eläimiä, myös sellaisia, joita en ollut aikaisemmin itse nähnyt. Eniten minua kiinnostivat kissaeläimet. Näinkin noin viisi leijonaa, kaksi gebardia, leopardin joka käveli aitaustaan ympäri, sekä kaikkein hienoimmat, kaksi tiikeriä. Niitä olisin voinut katsella puoli päivää. Toinen jopa lyhyen aikaa kävi leikkimässä isolla pallolla vesilammikossa.
Eläinteemassa jatkaakseni, eilen minulle oli järjestetty pieni yllätys (jonka olin kylläkin jo arvannut edellisenä päivänä). Pääsin ratsastamaan! Nick, Misty, minä ja ohjaaja Steve ratsastimme kaksi tuntia kapeita metsäpolkuja pitkin. Hevoset olivat Missouri Foxtrotter -rotuisia. Niille ominaista on erityinen kävelytyyli, jonka ansiosta ravi on todella pehmeää. Se ei pomputtanut ollenkaan ylös-alas, vaan liike oli enemmänkin keinutuolimainen, todella mukava. Hevosilla olikin meno päällä ja heti tilaisuuden tullen ne lähtivät ravaamaan, laukkakin olisi kiinnostanut. Ratsastimme aidosti lännen tyylillä (Lännessähän olemme): oli lännensatula, lännentyyliset suitset ja pitkiä ohjia pidettiin yhdessä kädessä. Kypärä ei lännentyyliin kuulunut. Metsässä ratsastaminen oli vaihtelevaa. Polku oli kapea ja piti olla tarkkana ettei polvet osuneet puihin, alussa kerran osuikin. Välillä kiivettiin ylämäkiä, välillä laskeuduttiin jyrkkiä alamäkiä. Oli mutaa, kiviä ja hiekkaa. Kuljimme myös vähän matkaa puroa pitkin. Välillä polulla oli pieniä puunrunkoja ja kahden vähän isomman yli hevoseni, Pretty, päättikin hypätä. Ensimmäisen kerran se yllätti, mutta toisella kerralla osasin jo odottaa sitä. Pieniä hyppyjähän ne olivat, juuri ja juuri huomattavia, mutta olenpahan nyt hypännyt hevosella, mitä olen aina halunnut tehdä :) (Tai no, hevonen hyppäsi ja olin kyydissä...) Kerran tulimme leveämmälle ja suoralle kohdalle, jossa saimme antaa mennä. Riitti kun vähän antoi hevoselle merkkiä, että nyt saisi mennä ja se ampaisi vauhtiin. Menin jonon ensimmäiseksi ja laukkasin pitkän pätkän vahudilla. En voi kuvailla miten hienoa se oli :) Kyllä tämä tyttö hymyili kahden tunnin jälkeen.
Noniin, muihin aiheisiin, kun ei ketään muuta kuitenkaan kiinnosta hevosista lukea... :P Pokeripelit oli tuossa yksi perjantai. Tällä kertaa pärjäsin paremmin kuin viimeksi, paljon paremmin kuin olisin koskaan uskonut. Tulin toiseksi! Onnistuin sinnittelemään mukana niin pitkään, että jäljellä olivat vain minä ja Nick. Voittaja oli jo selvillä, sillä Nickilllä oli niin paljon enemmän pelimerkkejä kuin minulla, mutta silti sinnittelin vielä hetken mukana. Tienasin siis 60 dollaria (miinus osallistumismaksu $20) :P Aikas hyvin, sanoisin.
Pääsiäinenkin tässä ehti olemaan. Oli kivaa toimia pääsiäispupuna. Täällä eivät lapset nimittäin käy virpomassa, eivätkä saa suklaamunia. "Pääsiäispupu" käy yön aikana (illalla) piilottamassa muovisia munia ympäri taloa, joiden sisältä löytyi 1 ja 10 sentin kolikoita. Niitä piilottelimme paljon kaikkialle mistä piilon keksimme. Tämän lisäksi kaikki saivat pääsiäiskorin, missä oli karkkia ja pieniä lahjatavaroita. Lapsien korit olivat mielestäni isot ja niissä oli paljon tavaraa. Minäkin sain korin, jossa oli karkkien lisäksi valokuvakehys (kuulemma Amerikanperheen kuvaa varten), sekä pienet shampoo-, hammastahna- ja aurinkovoidepurkit.
Viime viikonloppuna kävimme partioryhmän kanssa tähtitornissa. Itse torni oli pieni, mutta kaukoputki oli iso. Oli lämmin ja lähes pilvetön ilta. Näimme kaukoputkella Venuksen, joka näkyi vain kirkkaana pisteenä, mutta Saturnus olikin paljon hienompi. Siitä erotti selkeästi renkaat ja kolme kuutakin. Väriltään se oli hyvin vaalean keltainen. Näimme myös "tähtipilven", mistä syntyy uusia tähtiä. Se sijaitsi Orionin tähtikuviossa. Paljaalla silmällä näimme myös Merkuriuksen ja Marsin.
Kävimme viime viikolla syömässä kahdessa hienossa ruokapaikassa. Ensimmäinen oli Mongolian Barbeque -paikka. Siellä ruoka kerättiin itse kuppiin, joka sitten vietiin kokkaajille, jotka valmistivat ruoan todella suurella wokkipannulla. Sen ympärillä oli ainakin viisi ruoanlaittajaa. Ruoka oli todella hyvää, itsehän sen sai valita. :) Toinen ruokapaikka oli Japanese Steakhouse. Siellä ruoka tilattiin normaalisti menusta, mutta kokki tuli valmistamaan sen eteemme. Pöytä kiersi kuuman levyn ympärillä, jossa kokki valmisti ruoan mahtavan shown kanssa. Hän mm. heitteli katkaravun palasia ja meidän piti napata se suuhun, sekä teki sipulirenkaista tulivuoren johon hän sytytti ison liekin. Ruokaa oli paljon ja se oli todella hyvää. Erikoisuutena noissa paikoissa oli paahdettu riisi, jonka sekaan laitettiin inkiväärikastiketta, sipulia ja kananmunaa. Nam!
Tässäpä alkaa olla menneet tekemiset. Lämpötila on ollut kesäisissä lukemissa jo pitkään. Tänäänkin on +26 astetta ulkona. Jonkin verran on tullut rusketuttua jo. Kuulemma tähän aikaan vuodesta alkaa olla tornadovaara, mutta ei ole kertaakaan hälytystä tullut. Kerran kylläkin kuulin, kun täällä testattiin varoitussireeneitä. Ne testataan kerran kuussa, kuun ensimmäinen keskiviikko. Vaikka hälytys tulisikin, se ei välttämättä tarkoita, että tornado on juuri siellä, vaan hälytys tulee kerralla isommalle alueelle. Hälytys annetaan myös, jos pilvet alkavat pyöriä niin, että on vaarana tornadon muodostuminen. Ukkosta täällä on ollut pari kertaa, kerran salamoi todella paljon. Minähän olin siis ihastuksissani ikkunassa ulos katsomassa.
No niin, paljon asiaa tulee kun harvoin kirjoittaa, mutta tässäpä nämä alkavat olla. Lauantaina aamulla on edessä lähtö Chicagoon. Kaikki lennot ja hotellit on varattu ja maksettu. Nyt vaan jännitetään pääseekö Antti tulemaan tänne lauantaina, tai edes viikonlopun aikana. Islannissa purkautui tulivuori ja siitä tullut tuhkapilvi on lamauttanut lentoliikenteen koko Euroopassa. Ei auta kun toivoa, että lennot lähtisivät lauantaina suunnitellusti, aikaa siihen ei ole paljoa.
Nyt siis vaan peukut pystyssä lauantaita odottamaan, ja nauttimaan viimeisistä päivistä Olathessa, amerikanperheen luona.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
