Nyt on sitten matkani tullut päätökseensä. Viimeinen viikko perheen luona kului nopeasti. Tajusin oikeastaan vasta perjantaina, että tosiaan, huominen on viimeinen päivä täällä.
Sunnuntaiaamuna oli sitten lähdön paikka. Heräsin seitsemän aikoihin ja aamupalan jälkeen laitoin viimeiset tavarat laukkuihin. Misty ja lapset lähtivät kirkkoon vähän ennen kuin minun piti lähteä, joten heidät jouduin hyvästelemään ensin. Lapset tulivat halaamaan ja Jacob, pienenä yllätyksenä, oli lapsista se, joka itki. Ehkä muut lapset eivät oikein vielä tajunneet asiaa. Myöhemmin kuulin, että Jacob ja Carly olivat itkeneet matkalla kirkkoon ja Jacob välillä sen aikanakin. Mukava tietää, että he pitivät minusta niin paljon. Carlyhän kyseli, että voisinko tulla viikon päästä uudestaan, tai kuukauden, tai voisin olla kesän… ”I want you to stay” :) Mistyä halatessa tuli molemmille kyyneleet silmiin. Sittenpä he jo lähtivätkin. Minulla oli vielä sen jälkeen aikaa vajaa puoli tuntia, ennen kuin Nick lähti viemään minut lentokentälle. Olisi hänkin voinut vielä pidempään minut siellä pitää. Hän sanoikin, että muista, että sinulla on täällä aina perhe.
Kansasin lentokentältä matka sitten alkoi. Koneeseen pääsimme ajoissa, mutta kone odotti kentällä noin 45 minuuttia, ennen kuin pääsi lentoon. Viivästyksen syystä en saanut kuulutuksesta selvää, se saattoi liittyä jotenkin säähän. Chicagoon saavuttuani ja matkalaukun saatuani piti mennä terminaalijunalla kansainväliseen terminaaliin ja löytää KLM:n ja Deltan check-in paikka. Siitä ja turvatarkastuksesta läpi päästyäni ja portille tultuani ei odotteluaikaa enää ollutkaan kun reilu puoli tuntia. Oli siis ihan tarpeen neljän tunnin vaihtoaika. Lento Amsterdamiin lähti ajoissa. Vähän sain lennolla torkuttua, mutta en varsinaisesti pidempää aikaa nukkunut. Suhteellisen nopeasti meni aika, vajaa kahdeksan tuntia kesti lento, tunnin vähemmän kuin toiseen suuntaan tullessani. Lentoliikenteen viimeaikaisesta kaaoksesta huolimatta koneessa oli aika väljää, minä sain ikkunapaikan ja kolmesta penkistä keskimmäinen oli tyhjä. Amsterdamiin saapuessa sisäinen kelloni oli yksitoista illalla, eli nukkumaanmeno aika, mutta kello olikin paikallista aikaa seitsemän aamulla, herätys! Kentällä oli noin kahden tunnin odotteluaika ennen kuin viimeinen lentoni Helsinkiin lähti kymmeneltä. Tämä lento tuntui pitkäveteisimmältä, kestoa sillä oli noin kaksi ja puoli tuntia. Alkoi väsymys painaa. Sittenpä olinkin Suomessa taas, pitkästä aikaa.
Tuntui yhtä aikaa mukavalta palata Suomeen ja samalla haikealta olla poissa USA:sta ja perheen luota, jota en tule näkemään pitkään aikaan. Helsinki-Vantaalta lähdin linja-autolla Hakaniemeen, josta kävelin Piritan luo. Eipä tuntunut yhtään väsyttävän illalla, vaikka noin 32 tuntia tuli oltua hereillä. Sisäinen kelloni näytti edelleen iltapäivää. Kuitenkin, kuten tiesinkin käyvän, nukahdin heti pitkälleni käytyä ja nukuin noin seitsemän tuntia aamu kuuteen asti heräämättä. Siinä vielä torkuin kahdeksaan asti, kun Pirita lähti töihin seitsemän aikoihin. Juna kohti Joensuuta lähti kymmenen jälkeen ja oli perillä kolmelta. Nyt on siis viimeinenkin matkaosuus tehty ja olen vihdoinkin kotona.
Aika Olathessa oli mahtavaa. Olen todella iloinen siitä, että minulla oli mahdollisuus tähän kerran-elämässä –kokemukseen. Erityisen onnellinen olen siitä, että sain tutustua näin upeaan perheeseen, jotka toivottivat minut tervetulleeksi kotiinsa ja vajaan kolmen kuukauden aikana ottivat minut osaksi perhettään. Tulen kaipaamaan takaisin Olatheen varmasti useamman kerran ja ikävä heitä tulee. Enää ei ole ketään kiipeämässä syliin ja pyytämässä vähän väliä pelaamaan jotain. Tulen aina muistamaan nämä kuukaudet. Nyt vain täytyy pitää tiiviisti yhteyttä perheeseen ja toivoa, että näkisimme muutaman vuoden sisällä uudestaan. En myöskään aio lakata houkuttelemasta heitä Suomeen. :)
Johanna kiittää ja kuittaa
torstai 29. huhtikuuta 2010
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Tilannepäivitys
Tässä lyhyt tilannepäivitys.
Euroopan yllä leijailevan tuhkapilven takia Antti siis ei päässyt lentämään tänne suunnitellusti. Niinpä minäkin sitten päätin, etten mene Chicagoon yksin tylsistymään. Seuraavat lennot tänne tulisivat aikaisintaan keskiviikkona, joten Antti kerkeäisi olemaan täällä vain muutaman päivän, jos sitäkään. Niinpä hän päätti, ettei tule tänne ollenkaan. Samalla varmistui oma päätökseni, etten lähde Floridaankaan yksin. Olen siis viikon pidempään perheen luona, eipä sekään huono vaihtoehto ole :) Toivotaan vaan, että pääsen sunnuntaina lentämään kotiin suunnitellusti. Niin, ja täytyy rueta suunnittelemaan uutta reissua tänne mantereelle. :)
Euroopan yllä leijailevan tuhkapilven takia Antti siis ei päässyt lentämään tänne suunnitellusti. Niinpä minäkin sitten päätin, etten mene Chicagoon yksin tylsistymään. Seuraavat lennot tänne tulisivat aikaisintaan keskiviikkona, joten Antti kerkeäisi olemaan täällä vain muutaman päivän, jos sitäkään. Niinpä hän päätti, ettei tule tänne ollenkaan. Samalla varmistui oma päätökseni, etten lähde Floridaankaan yksin. Olen siis viikon pidempään perheen luona, eipä sekään huono vaihtoehto ole :) Toivotaan vaan, että pääsen sunnuntaina lentämään kotiin suunnitellusti. Niin, ja täytyy rueta suunnittelemaan uutta reissua tänne mantereelle. :)
torstai 15. huhtikuuta 2010
Viimeisen kerran Olathesta
Näin se on vaan aika vähiin käynyt. Toiseksi viimeinen päivä Olathessa menossa. Kaksi ja puoli kuukautta alkaa siis olla takana. Aika on mennyt todella nopeasti, varsinkin loppupuolella. Aika perheen kanssa on ollut mahtavaa ja tulee kyllä ikävä kaikkia. Olen kuulemma tullut jo osaksi perhettä. Mahtaa koti tuntua hiljaiselta paikalta kolmen eloisan lapsen kanssa elämisen jälkeen. Kaikenlaista kivaa ollaan tehty sitten viime kirjoittelun (vähän tuota aikaa vierähtikin...), niistäpä siis lyhyesti kertoilen, jääpähän ainakin näin itselle muistoksi.
Kansas Cityn eläintarhassa käynti oli yksi mukavimmista päivistä täällä. Kävimme siellä Nickin, Jacobin ja Carlyn kanssa. Riley oli mummolassa, mikä helpotti meidän päiväämme. Eläintarha oli kohtuullisen iso, kävelymatkaa tuli jonkin verran, muttei liikaa. Varsinkaan kun se tarkoittaa, että eläimillä on edes jokseenkin inhimillisen kokoiset aitaukset. Siellä oli monenlaisia eläimiä, myös sellaisia, joita en ollut aikaisemmin itse nähnyt. Eniten minua kiinnostivat kissaeläimet. Näinkin noin viisi leijonaa, kaksi gebardia, leopardin joka käveli aitaustaan ympäri, sekä kaikkein hienoimmat, kaksi tiikeriä. Niitä olisin voinut katsella puoli päivää. Toinen jopa lyhyen aikaa kävi leikkimässä isolla pallolla vesilammikossa.
Eläinteemassa jatkaakseni, eilen minulle oli järjestetty pieni yllätys (jonka olin kylläkin jo arvannut edellisenä päivänä). Pääsin ratsastamaan! Nick, Misty, minä ja ohjaaja Steve ratsastimme kaksi tuntia kapeita metsäpolkuja pitkin. Hevoset olivat Missouri Foxtrotter -rotuisia. Niille ominaista on erityinen kävelytyyli, jonka ansiosta ravi on todella pehmeää. Se ei pomputtanut ollenkaan ylös-alas, vaan liike oli enemmänkin keinutuolimainen, todella mukava. Hevosilla olikin meno päällä ja heti tilaisuuden tullen ne lähtivät ravaamaan, laukkakin olisi kiinnostanut. Ratsastimme aidosti lännen tyylillä (Lännessähän olemme): oli lännensatula, lännentyyliset suitset ja pitkiä ohjia pidettiin yhdessä kädessä. Kypärä ei lännentyyliin kuulunut. Metsässä ratsastaminen oli vaihtelevaa. Polku oli kapea ja piti olla tarkkana ettei polvet osuneet puihin, alussa kerran osuikin. Välillä kiivettiin ylämäkiä, välillä laskeuduttiin jyrkkiä alamäkiä. Oli mutaa, kiviä ja hiekkaa. Kuljimme myös vähän matkaa puroa pitkin. Välillä polulla oli pieniä puunrunkoja ja kahden vähän isomman yli hevoseni, Pretty, päättikin hypätä. Ensimmäisen kerran se yllätti, mutta toisella kerralla osasin jo odottaa sitä. Pieniä hyppyjähän ne olivat, juuri ja juuri huomattavia, mutta olenpahan nyt hypännyt hevosella, mitä olen aina halunnut tehdä :) (Tai no, hevonen hyppäsi ja olin kyydissä...) Kerran tulimme leveämmälle ja suoralle kohdalle, jossa saimme antaa mennä. Riitti kun vähän antoi hevoselle merkkiä, että nyt saisi mennä ja se ampaisi vauhtiin. Menin jonon ensimmäiseksi ja laukkasin pitkän pätkän vahudilla. En voi kuvailla miten hienoa se oli :) Kyllä tämä tyttö hymyili kahden tunnin jälkeen.
Noniin, muihin aiheisiin, kun ei ketään muuta kuitenkaan kiinnosta hevosista lukea... :P Pokeripelit oli tuossa yksi perjantai. Tällä kertaa pärjäsin paremmin kuin viimeksi, paljon paremmin kuin olisin koskaan uskonut. Tulin toiseksi! Onnistuin sinnittelemään mukana niin pitkään, että jäljellä olivat vain minä ja Nick. Voittaja oli jo selvillä, sillä Nickilllä oli niin paljon enemmän pelimerkkejä kuin minulla, mutta silti sinnittelin vielä hetken mukana. Tienasin siis 60 dollaria (miinus osallistumismaksu $20) :P Aikas hyvin, sanoisin.
Pääsiäinenkin tässä ehti olemaan. Oli kivaa toimia pääsiäispupuna. Täällä eivät lapset nimittäin käy virpomassa, eivätkä saa suklaamunia. "Pääsiäispupu" käy yön aikana (illalla) piilottamassa muovisia munia ympäri taloa, joiden sisältä löytyi 1 ja 10 sentin kolikoita. Niitä piilottelimme paljon kaikkialle mistä piilon keksimme. Tämän lisäksi kaikki saivat pääsiäiskorin, missä oli karkkia ja pieniä lahjatavaroita. Lapsien korit olivat mielestäni isot ja niissä oli paljon tavaraa. Minäkin sain korin, jossa oli karkkien lisäksi valokuvakehys (kuulemma Amerikanperheen kuvaa varten), sekä pienet shampoo-, hammastahna- ja aurinkovoidepurkit.
Viime viikonloppuna kävimme partioryhmän kanssa tähtitornissa. Itse torni oli pieni, mutta kaukoputki oli iso. Oli lämmin ja lähes pilvetön ilta. Näimme kaukoputkella Venuksen, joka näkyi vain kirkkaana pisteenä, mutta Saturnus olikin paljon hienompi. Siitä erotti selkeästi renkaat ja kolme kuutakin. Väriltään se oli hyvin vaalean keltainen. Näimme myös "tähtipilven", mistä syntyy uusia tähtiä. Se sijaitsi Orionin tähtikuviossa. Paljaalla silmällä näimme myös Merkuriuksen ja Marsin.
Kävimme viime viikolla syömässä kahdessa hienossa ruokapaikassa. Ensimmäinen oli Mongolian Barbeque -paikka. Siellä ruoka kerättiin itse kuppiin, joka sitten vietiin kokkaajille, jotka valmistivat ruoan todella suurella wokkipannulla. Sen ympärillä oli ainakin viisi ruoanlaittajaa. Ruoka oli todella hyvää, itsehän sen sai valita. :) Toinen ruokapaikka oli Japanese Steakhouse. Siellä ruoka tilattiin normaalisti menusta, mutta kokki tuli valmistamaan sen eteemme. Pöytä kiersi kuuman levyn ympärillä, jossa kokki valmisti ruoan mahtavan shown kanssa. Hän mm. heitteli katkaravun palasia ja meidän piti napata se suuhun, sekä teki sipulirenkaista tulivuoren johon hän sytytti ison liekin. Ruokaa oli paljon ja se oli todella hyvää. Erikoisuutena noissa paikoissa oli paahdettu riisi, jonka sekaan laitettiin inkiväärikastiketta, sipulia ja kananmunaa. Nam!
Tässäpä alkaa olla menneet tekemiset. Lämpötila on ollut kesäisissä lukemissa jo pitkään. Tänäänkin on +26 astetta ulkona. Jonkin verran on tullut rusketuttua jo. Kuulemma tähän aikaan vuodesta alkaa olla tornadovaara, mutta ei ole kertaakaan hälytystä tullut. Kerran kylläkin kuulin, kun täällä testattiin varoitussireeneitä. Ne testataan kerran kuussa, kuun ensimmäinen keskiviikko. Vaikka hälytys tulisikin, se ei välttämättä tarkoita, että tornado on juuri siellä, vaan hälytys tulee kerralla isommalle alueelle. Hälytys annetaan myös, jos pilvet alkavat pyöriä niin, että on vaarana tornadon muodostuminen. Ukkosta täällä on ollut pari kertaa, kerran salamoi todella paljon. Minähän olin siis ihastuksissani ikkunassa ulos katsomassa.
No niin, paljon asiaa tulee kun harvoin kirjoittaa, mutta tässäpä nämä alkavat olla. Lauantaina aamulla on edessä lähtö Chicagoon. Kaikki lennot ja hotellit on varattu ja maksettu. Nyt vaan jännitetään pääseekö Antti tulemaan tänne lauantaina, tai edes viikonlopun aikana. Islannissa purkautui tulivuori ja siitä tullut tuhkapilvi on lamauttanut lentoliikenteen koko Euroopassa. Ei auta kun toivoa, että lennot lähtisivät lauantaina suunnitellusti, aikaa siihen ei ole paljoa.
Nyt siis vaan peukut pystyssä lauantaita odottamaan, ja nauttimaan viimeisistä päivistä Olathessa, amerikanperheen luona.
Kansas Cityn eläintarhassa käynti oli yksi mukavimmista päivistä täällä. Kävimme siellä Nickin, Jacobin ja Carlyn kanssa. Riley oli mummolassa, mikä helpotti meidän päiväämme. Eläintarha oli kohtuullisen iso, kävelymatkaa tuli jonkin verran, muttei liikaa. Varsinkaan kun se tarkoittaa, että eläimillä on edes jokseenkin inhimillisen kokoiset aitaukset. Siellä oli monenlaisia eläimiä, myös sellaisia, joita en ollut aikaisemmin itse nähnyt. Eniten minua kiinnostivat kissaeläimet. Näinkin noin viisi leijonaa, kaksi gebardia, leopardin joka käveli aitaustaan ympäri, sekä kaikkein hienoimmat, kaksi tiikeriä. Niitä olisin voinut katsella puoli päivää. Toinen jopa lyhyen aikaa kävi leikkimässä isolla pallolla vesilammikossa.
Eläinteemassa jatkaakseni, eilen minulle oli järjestetty pieni yllätys (jonka olin kylläkin jo arvannut edellisenä päivänä). Pääsin ratsastamaan! Nick, Misty, minä ja ohjaaja Steve ratsastimme kaksi tuntia kapeita metsäpolkuja pitkin. Hevoset olivat Missouri Foxtrotter -rotuisia. Niille ominaista on erityinen kävelytyyli, jonka ansiosta ravi on todella pehmeää. Se ei pomputtanut ollenkaan ylös-alas, vaan liike oli enemmänkin keinutuolimainen, todella mukava. Hevosilla olikin meno päällä ja heti tilaisuuden tullen ne lähtivät ravaamaan, laukkakin olisi kiinnostanut. Ratsastimme aidosti lännen tyylillä (Lännessähän olemme): oli lännensatula, lännentyyliset suitset ja pitkiä ohjia pidettiin yhdessä kädessä. Kypärä ei lännentyyliin kuulunut. Metsässä ratsastaminen oli vaihtelevaa. Polku oli kapea ja piti olla tarkkana ettei polvet osuneet puihin, alussa kerran osuikin. Välillä kiivettiin ylämäkiä, välillä laskeuduttiin jyrkkiä alamäkiä. Oli mutaa, kiviä ja hiekkaa. Kuljimme myös vähän matkaa puroa pitkin. Välillä polulla oli pieniä puunrunkoja ja kahden vähän isomman yli hevoseni, Pretty, päättikin hypätä. Ensimmäisen kerran se yllätti, mutta toisella kerralla osasin jo odottaa sitä. Pieniä hyppyjähän ne olivat, juuri ja juuri huomattavia, mutta olenpahan nyt hypännyt hevosella, mitä olen aina halunnut tehdä :) (Tai no, hevonen hyppäsi ja olin kyydissä...) Kerran tulimme leveämmälle ja suoralle kohdalle, jossa saimme antaa mennä. Riitti kun vähän antoi hevoselle merkkiä, että nyt saisi mennä ja se ampaisi vauhtiin. Menin jonon ensimmäiseksi ja laukkasin pitkän pätkän vahudilla. En voi kuvailla miten hienoa se oli :) Kyllä tämä tyttö hymyili kahden tunnin jälkeen.
Noniin, muihin aiheisiin, kun ei ketään muuta kuitenkaan kiinnosta hevosista lukea... :P Pokeripelit oli tuossa yksi perjantai. Tällä kertaa pärjäsin paremmin kuin viimeksi, paljon paremmin kuin olisin koskaan uskonut. Tulin toiseksi! Onnistuin sinnittelemään mukana niin pitkään, että jäljellä olivat vain minä ja Nick. Voittaja oli jo selvillä, sillä Nickilllä oli niin paljon enemmän pelimerkkejä kuin minulla, mutta silti sinnittelin vielä hetken mukana. Tienasin siis 60 dollaria (miinus osallistumismaksu $20) :P Aikas hyvin, sanoisin.
Pääsiäinenkin tässä ehti olemaan. Oli kivaa toimia pääsiäispupuna. Täällä eivät lapset nimittäin käy virpomassa, eivätkä saa suklaamunia. "Pääsiäispupu" käy yön aikana (illalla) piilottamassa muovisia munia ympäri taloa, joiden sisältä löytyi 1 ja 10 sentin kolikoita. Niitä piilottelimme paljon kaikkialle mistä piilon keksimme. Tämän lisäksi kaikki saivat pääsiäiskorin, missä oli karkkia ja pieniä lahjatavaroita. Lapsien korit olivat mielestäni isot ja niissä oli paljon tavaraa. Minäkin sain korin, jossa oli karkkien lisäksi valokuvakehys (kuulemma Amerikanperheen kuvaa varten), sekä pienet shampoo-, hammastahna- ja aurinkovoidepurkit.
Viime viikonloppuna kävimme partioryhmän kanssa tähtitornissa. Itse torni oli pieni, mutta kaukoputki oli iso. Oli lämmin ja lähes pilvetön ilta. Näimme kaukoputkella Venuksen, joka näkyi vain kirkkaana pisteenä, mutta Saturnus olikin paljon hienompi. Siitä erotti selkeästi renkaat ja kolme kuutakin. Väriltään se oli hyvin vaalean keltainen. Näimme myös "tähtipilven", mistä syntyy uusia tähtiä. Se sijaitsi Orionin tähtikuviossa. Paljaalla silmällä näimme myös Merkuriuksen ja Marsin.
Kävimme viime viikolla syömässä kahdessa hienossa ruokapaikassa. Ensimmäinen oli Mongolian Barbeque -paikka. Siellä ruoka kerättiin itse kuppiin, joka sitten vietiin kokkaajille, jotka valmistivat ruoan todella suurella wokkipannulla. Sen ympärillä oli ainakin viisi ruoanlaittajaa. Ruoka oli todella hyvää, itsehän sen sai valita. :) Toinen ruokapaikka oli Japanese Steakhouse. Siellä ruoka tilattiin normaalisti menusta, mutta kokki tuli valmistamaan sen eteemme. Pöytä kiersi kuuman levyn ympärillä, jossa kokki valmisti ruoan mahtavan shown kanssa. Hän mm. heitteli katkaravun palasia ja meidän piti napata se suuhun, sekä teki sipulirenkaista tulivuoren johon hän sytytti ison liekin. Ruokaa oli paljon ja se oli todella hyvää. Erikoisuutena noissa paikoissa oli paahdettu riisi, jonka sekaan laitettiin inkiväärikastiketta, sipulia ja kananmunaa. Nam!
Tässäpä alkaa olla menneet tekemiset. Lämpötila on ollut kesäisissä lukemissa jo pitkään. Tänäänkin on +26 astetta ulkona. Jonkin verran on tullut rusketuttua jo. Kuulemma tähän aikaan vuodesta alkaa olla tornadovaara, mutta ei ole kertaakaan hälytystä tullut. Kerran kylläkin kuulin, kun täällä testattiin varoitussireeneitä. Ne testataan kerran kuussa, kuun ensimmäinen keskiviikko. Vaikka hälytys tulisikin, se ei välttämättä tarkoita, että tornado on juuri siellä, vaan hälytys tulee kerralla isommalle alueelle. Hälytys annetaan myös, jos pilvet alkavat pyöriä niin, että on vaarana tornadon muodostuminen. Ukkosta täällä on ollut pari kertaa, kerran salamoi todella paljon. Minähän olin siis ihastuksissani ikkunassa ulos katsomassa.
No niin, paljon asiaa tulee kun harvoin kirjoittaa, mutta tässäpä nämä alkavat olla. Lauantaina aamulla on edessä lähtö Chicagoon. Kaikki lennot ja hotellit on varattu ja maksettu. Nyt vaan jännitetään pääseekö Antti tulemaan tänne lauantaina, tai edes viikonlopun aikana. Islannissa purkautui tulivuori ja siitä tullut tuhkapilvi on lamauttanut lentoliikenteen koko Euroopassa. Ei auta kun toivoa, että lennot lähtisivät lauantaina suunnitellusti, aikaa siihen ei ole paljoa.
Nyt siis vaan peukut pystyssä lauantaita odottamaan, ja nauttimaan viimeisistä päivistä Olathessa, amerikanperheen luona.
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Puoliväli
Jep, näinpä sitä ollaan jo puoleen väliin Olathessa oleskelua päästy. Ihan nopeasti on aika mennyt. Onhan se toisaalta vielä toinen samanmoinen edessä, mutta viikot menee kuitenkin aika nopeasti. Alkaa jo odottamaan innolla Chicagoon ja Floridaan pääsyä, lennot on jo varattu ja hotellitkin melkein valmiiksi katsottu.
Viikko sitten lauantaina kävimme koko perheen kanssa taidemuseossa. Paikka oli ihan mukava ja lapsetkin jaksoivat yllättävän hyvin kierrellä. Tauluista en ollut niin kiinnostunut, mutta innostus nousi, kun pääsimme Aasia-osaan, kiinalaiset ja japanilaiset kuvat ja esineet olivat mielenkiintoisia. Siellä olisi voinut pidempäänkin kierrellä ja katsella. Myös intiaanikulttuurin taide ja esineet olivat mielenkiintoisia, tämä oli iso osasto. Museon jälkeen kiertelimme viereisellä Plazan alueella. Alue on rakennettu espanjalaiseen tyyliin, talot olivat kohtuullisen matalia ja värikkäämpiä. Alue on varakkaampien ihmisten asuinaluetta, jonka huomasi mm. hienoista autoista. Hummereita näkyi useampia sekä hienoja urheiluautoja. Näimme myös kaksi hevosvaunua, joista toisen hevosen kaviot oli värjätty vihreiksi... Söimme jäätelöt ja kävimme kurkkaamassa Tiffanyn liikkeeseen. Hienoa ja erittäin kallista, voipahan sanoa käyneensä sisällä. :) Pois lähtiessämme, kun kävelimme parkkihalliin, huomasin sisään mennessä kyltin, jossa luki "No parking at any times" (Pysäköinti kielletty kaikkina aikoina). Hmm... No, selvisi, että kyltti tarkoitti juuri sitä kohtaa sisäänkäynnissä. :)
Toissapäivänä, keskiviikkona, kävin katsastamassa erään ostoskeskuksen. Kokoa sillä riitti (n. 180 kauppaa), mutta ei se ollut mitenkään suunnattoman suuri kuitenkaan. Kaksi kerrosta, ja totta kai keskellä karuselli... Kyllä sieltä jotain pientä löytyi.
Vielä jotain pieniä huomioita liikenteestä, mitä olen täällä huomannut. Hauskinta on ollut nähdä keltaisia koulubusseja. Niitä siis oikeasti täällä käytetään, eikä vain elokuvissa. :) Automerkeistä huomattavasti yleisimpiä näyttävät olevan Dodge ja Chevrolet, niitä tuolla liikenteessä näkee paljon. Liikennevaloissakin löytyy pieniä eroja. Punaiselta vaihtuu suoraan vihreälle, ei keltaista välissä. Vasemmalle kääntyville on välillä nuolivaloja ja tavan valoja yhtäaikaa ja ihmeellisesti sekaisin. Vaikka valot olisivat risteyksessä punaisella, niin silti saa kääntyä oikealle, täytyy vain väistää muuta liikennettä. Monissa liikennemerkeissä on tekstiä, melkeinpä kaikissa. Jopa nopeusrajoituksessa lukee "Speed limit" (=nopeusrajoitus) ja sen alla numerot. Luulisi kaikkien tietävän, että sellainen merkki tarkoittaa nopeusrajoitusta... Stop-merkki on täysin samanlainen kuin Suomessa ja kolmiokin melkein samanlainen, keltainen on vain valkoinen. (Taitaapa siinäkin lukea "YELD"=väistä). Autoissa ei ole pakko käyttää valoja. Se tuntuu todella oudolta, varsinkin parkkipaikalla ei tiedä ovatko jotkut autot pysäköityjä, vai ovatko ne käynnissä ja saattavat lähteä liikkeelle. Hämärän tullen valoja kyllä käytetään. Myöskään katuvaloja ei ole niin paljon kuin Suomessa. Vain taajamassa on valot. Esim. Kuopiontien tapaisella tiellä, jossa on monia kaistoja, ei ollut valoja. Oli aika pimeä ajaa kotiin ostarilta, kun oli jo ihan pimeää ja satoi, niin että tie oli märkä, eikä tuntenut tietä... No, takaisin selvittiin. :)
Pilvistä on ollut ja sateistakin, lämpötilakin on tippunut alle kymmeneen asteeseen, tällähetkellä on n. +4 astetta (fahrenheitteina 41 :P) Vähän alkaa ymmärtää fahrenheitteja, mutta ei kovin hyvin. Kaikki muutkin mitat ovat outoja, mutta onhan tuota pärjännyt. :)
Tässäpä nämä päällimmäiset. Hyvin menee, mutta on kyllä mukava tulla sitten kotiin. :)
Viikko sitten lauantaina kävimme koko perheen kanssa taidemuseossa. Paikka oli ihan mukava ja lapsetkin jaksoivat yllättävän hyvin kierrellä. Tauluista en ollut niin kiinnostunut, mutta innostus nousi, kun pääsimme Aasia-osaan, kiinalaiset ja japanilaiset kuvat ja esineet olivat mielenkiintoisia. Siellä olisi voinut pidempäänkin kierrellä ja katsella. Myös intiaanikulttuurin taide ja esineet olivat mielenkiintoisia, tämä oli iso osasto. Museon jälkeen kiertelimme viereisellä Plazan alueella. Alue on rakennettu espanjalaiseen tyyliin, talot olivat kohtuullisen matalia ja värikkäämpiä. Alue on varakkaampien ihmisten asuinaluetta, jonka huomasi mm. hienoista autoista. Hummereita näkyi useampia sekä hienoja urheiluautoja. Näimme myös kaksi hevosvaunua, joista toisen hevosen kaviot oli värjätty vihreiksi... Söimme jäätelöt ja kävimme kurkkaamassa Tiffanyn liikkeeseen. Hienoa ja erittäin kallista, voipahan sanoa käyneensä sisällä. :) Pois lähtiessämme, kun kävelimme parkkihalliin, huomasin sisään mennessä kyltin, jossa luki "No parking at any times" (Pysäköinti kielletty kaikkina aikoina). Hmm... No, selvisi, että kyltti tarkoitti juuri sitä kohtaa sisäänkäynnissä. :)
Toissapäivänä, keskiviikkona, kävin katsastamassa erään ostoskeskuksen. Kokoa sillä riitti (n. 180 kauppaa), mutta ei se ollut mitenkään suunnattoman suuri kuitenkaan. Kaksi kerrosta, ja totta kai keskellä karuselli... Kyllä sieltä jotain pientä löytyi.
Vielä jotain pieniä huomioita liikenteestä, mitä olen täällä huomannut. Hauskinta on ollut nähdä keltaisia koulubusseja. Niitä siis oikeasti täällä käytetään, eikä vain elokuvissa. :) Automerkeistä huomattavasti yleisimpiä näyttävät olevan Dodge ja Chevrolet, niitä tuolla liikenteessä näkee paljon. Liikennevaloissakin löytyy pieniä eroja. Punaiselta vaihtuu suoraan vihreälle, ei keltaista välissä. Vasemmalle kääntyville on välillä nuolivaloja ja tavan valoja yhtäaikaa ja ihmeellisesti sekaisin. Vaikka valot olisivat risteyksessä punaisella, niin silti saa kääntyä oikealle, täytyy vain väistää muuta liikennettä. Monissa liikennemerkeissä on tekstiä, melkeinpä kaikissa. Jopa nopeusrajoituksessa lukee "Speed limit" (=nopeusrajoitus) ja sen alla numerot. Luulisi kaikkien tietävän, että sellainen merkki tarkoittaa nopeusrajoitusta... Stop-merkki on täysin samanlainen kuin Suomessa ja kolmiokin melkein samanlainen, keltainen on vain valkoinen. (Taitaapa siinäkin lukea "YELD"=väistä). Autoissa ei ole pakko käyttää valoja. Se tuntuu todella oudolta, varsinkin parkkipaikalla ei tiedä ovatko jotkut autot pysäköityjä, vai ovatko ne käynnissä ja saattavat lähteä liikkeelle. Hämärän tullen valoja kyllä käytetään. Myöskään katuvaloja ei ole niin paljon kuin Suomessa. Vain taajamassa on valot. Esim. Kuopiontien tapaisella tiellä, jossa on monia kaistoja, ei ollut valoja. Oli aika pimeä ajaa kotiin ostarilta, kun oli jo ihan pimeää ja satoi, niin että tie oli märkä, eikä tuntenut tietä... No, takaisin selvittiin. :)
Pilvistä on ollut ja sateistakin, lämpötilakin on tippunut alle kymmeneen asteeseen, tällähetkellä on n. +4 astetta (fahrenheitteina 41 :P) Vähän alkaa ymmärtää fahrenheitteja, mutta ei kovin hyvin. Kaikki muutkin mitat ovat outoja, mutta onhan tuota pärjännyt. :)
Tässäpä nämä päällimmäiset. Hyvin menee, mutta on kyllä mukava tulla sitten kotiin. :)
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Ensimmäinen kuukausi takana
Näin se vaan aika nopeasti menee, nyt jo kuukausi täällä oleskeltu. Laskeskelinpa äsken, että sellainen kaksi viikkoa vielä, niin olen jo oleskelun puolessa välissä. Suurimmaksi osaksi täällä on ihan tavan arkea vain. Ehkäpä kerronkin siis lyhyesti tavallisen päivän ohjelman. Nick lähtee töihin joskus seitsemän jälkeen, itse heräilen siinä puoli kahdeksalta. Misty käy viemässä Jacobin ja Carlyn kouluun ja eskariin 20 yli kahdeksaksi. Riley käy keskiviikkoisin päiväkodissa. Carly pääsee kotiin 11.30, jonka jälkeen syödään päiväruokaa. Jacob haetaan koulusta 15.40 ja Nick tulee töistä viiden maissa. Misty on yleensä kotona, välillä hoitelee asioita/työhommia. Iltaruoka on puoli kuuden aikoihin. Riley ja Carly menevät nukkumaan kahdeksalta, Jacob puoli yhdeksältä. Sitten on aikuisten rentoutumisaikaa :P Nukkumaan mennään yleensä 23 aikoihin, tai vähän jälkeen.
Yhtenä päivänä kävin Carlyn eskarissa seuraamassa päivän. Carlylla oli "show and tell" -päivä, eli kaikkien pitää tuoda jotain mukanaan ja kertoa siitä jotain. Carly toi minut :) Luokkalaisilta tuli muutama kysymys ja opettaja pyysi laskemaan kymmeneen suomeksi. Kaikki hämmästelivät outoa kieltä. Heillä on joka päivä jotain erityisainetta, tuona päivänä se oli espanja. He opettelivat kolme uutta numeroa espanjaksi. Luokka oli aika villi, mutta oli mukavaa olla seuraamassa.
Oudosta kielestä tulikin mieleen, että Nick on yrittänyt vähän opetella suomea. Hän löysi jonkun tietokoneohjelman, mikä opettaa yksittäisiä sanoja. Minä sitten aina välillä yritän opettaa sanomaan sanat oikein ja korjata muutaman virheen mitä ohjelmassa on ollut. :) Suurin ongelma tuntuu olevan a:n ja ä:n erottaminen sekä tuplavokaalit ja -konsonantit.
Kotosalla en ole nyt paljoa ollut yksin lasten kanssa, mutta kävin yksi ilta vahtimassa naapurin pikkutyttöä. Se olikin helppo keikka, kun tyttö meni jo parin tunnin päästä nukkumaan.
Carlylla ja Jacobilla on ollut monia partiotapaamisia. Olemme käyneet Jacobin ryhmän kanssa ensimmäisen maailmansodan museossa, jossa oli mukavaa. Lapsia oli paljon paimennettavaksi. Olin myös mukana tekemässä kreikkalaisaiheisia asusteita tyttöpartioryhmälle. Viime sunnuntaina oli Blue & Gold Banquet, poikien partioryhmien tapaaminen. Pojat tekivät sinne hienoja kakkuja, joiden tekoon naiset eivät saaneet osallistua. Isien taidot olivat siis koetuksella. Kakut olivat hienoja ja ainakin meidän kakku myös erittäin hyvän makuinen. (Kuvassa kakun tekijät: Jacob, Nick ja ukki Dan)
Elokuvissakin kävin kerran, Avatarin katsomassa. Teatteri oli hieno IMAX-teatteri, eli valkokangas oli todella iso ja reunoilta taivutettu. Äänet olivat myös hienot, basson tunsi välillä selkänojassakin. Elokuva oli 3D. Täällä ei ole varattuja paikkoja elokuvateatteriin, vaan istumaan voi mennä minne haluaa. Sali oli hiukan isompi, kuin Tapion isoin sali, mutta ei loppuen lopuksi mitenkään hillittömästi suurempi.
Täällä oli pokeri-ilta viime perjantaina. Paikalle ilmaantui 19 Nickin tuttavaa, eli pelaajia oli yhteensä 21. Pääsin siis ensimmäistä kertaa pelaamaan kunnon pelissä. Pääsymaksu peliin oli 20 dollaria, mutta Nick suostui maksamaan puolestani kympin, jos lähden mukaan. Ajattelin, etten koko summaa maksa, kun olen kuitenkin ensimmäinen joka tippuu pois... No, selvisin kuitenkin viidenneksi. :) Aika tyytyväinen olin itseeni, näin ensimmäiseksi peliksi... :)
Pakko sanoa vielä loppuun pieni huomio, mitä itse olen aina amerikkalaisia elokuvia katsellessa miettinyt. Niissä kun kaikki sängystä noustessaan kietaisee lakanan ympärilleen. Olen aina ihmetellyt, että eikö niillä ole peittoja, vai kiskaiseeko ne aluslakanan sängystä. No, minullakin on tässä sängyssä siis perus aluslakana, mutta sen ja peiton välissä on toinen lakana, jonka alla nukutaan. Pussilakanoita täällä sitten ei olekaan ja peittokin on oikeastaan enemmän päiväpeiton tapainen. (On erikseen päiväpeittokin.)
Hyvin täällä siis menee, tässä lähes pari viikkoa ollut flunssakin alkaa vähän helpottaa. Tässäpä näitä kuulumisia taas tältä erää!
Yhtenä päivänä kävin Carlyn eskarissa seuraamassa päivän. Carlylla oli "show and tell" -päivä, eli kaikkien pitää tuoda jotain mukanaan ja kertoa siitä jotain. Carly toi minut :) Luokkalaisilta tuli muutama kysymys ja opettaja pyysi laskemaan kymmeneen suomeksi. Kaikki hämmästelivät outoa kieltä. Heillä on joka päivä jotain erityisainetta, tuona päivänä se oli espanja. He opettelivat kolme uutta numeroa espanjaksi. Luokka oli aika villi, mutta oli mukavaa olla seuraamassa.
Oudosta kielestä tulikin mieleen, että Nick on yrittänyt vähän opetella suomea. Hän löysi jonkun tietokoneohjelman, mikä opettaa yksittäisiä sanoja. Minä sitten aina välillä yritän opettaa sanomaan sanat oikein ja korjata muutaman virheen mitä ohjelmassa on ollut. :) Suurin ongelma tuntuu olevan a:n ja ä:n erottaminen sekä tuplavokaalit ja -konsonantit.
Kotosalla en ole nyt paljoa ollut yksin lasten kanssa, mutta kävin yksi ilta vahtimassa naapurin pikkutyttöä. Se olikin helppo keikka, kun tyttö meni jo parin tunnin päästä nukkumaan.
Carlylla ja Jacobilla on ollut monia partiotapaamisia. Olemme käyneet Jacobin ryhmän kanssa ensimmäisen maailmansodan museossa, jossa oli mukavaa. Lapsia oli paljon paimennettavaksi. Olin myös mukana tekemässä kreikkalaisaiheisia asusteita tyttöpartioryhmälle. Viime sunnuntaina oli Blue & Gold Banquet, poikien partioryhmien tapaaminen. Pojat tekivät sinne hienoja kakkuja, joiden tekoon naiset eivät saaneet osallistua. Isien taidot olivat siis koetuksella. Kakut olivat hienoja ja ainakin meidän kakku myös erittäin hyvän makuinen. (Kuvassa kakun tekijät: Jacob, Nick ja ukki Dan)
Elokuvissakin kävin kerran, Avatarin katsomassa. Teatteri oli hieno IMAX-teatteri, eli valkokangas oli todella iso ja reunoilta taivutettu. Äänet olivat myös hienot, basson tunsi välillä selkänojassakin. Elokuva oli 3D. Täällä ei ole varattuja paikkoja elokuvateatteriin, vaan istumaan voi mennä minne haluaa. Sali oli hiukan isompi, kuin Tapion isoin sali, mutta ei loppuen lopuksi mitenkään hillittömästi suurempi.
Täällä oli pokeri-ilta viime perjantaina. Paikalle ilmaantui 19 Nickin tuttavaa, eli pelaajia oli yhteensä 21. Pääsin siis ensimmäistä kertaa pelaamaan kunnon pelissä. Pääsymaksu peliin oli 20 dollaria, mutta Nick suostui maksamaan puolestani kympin, jos lähden mukaan. Ajattelin, etten koko summaa maksa, kun olen kuitenkin ensimmäinen joka tippuu pois... No, selvisin kuitenkin viidenneksi. :) Aika tyytyväinen olin itseeni, näin ensimmäiseksi peliksi... :)
Pakko sanoa vielä loppuun pieni huomio, mitä itse olen aina amerikkalaisia elokuvia katsellessa miettinyt. Niissä kun kaikki sängystä noustessaan kietaisee lakanan ympärilleen. Olen aina ihmetellyt, että eikö niillä ole peittoja, vai kiskaiseeko ne aluslakanan sängystä. No, minullakin on tässä sängyssä siis perus aluslakana, mutta sen ja peiton välissä on toinen lakana, jonka alla nukutaan. Pussilakanoita täällä sitten ei olekaan ja peittokin on oikeastaan enemmän päiväpeiton tapainen. (On erikseen päiväpeittokin.)
Hyvin täällä siis menee, tässä lähes pari viikkoa ollut flunssakin alkaa vähän helpottaa. Tässäpä näitä kuulumisia taas tältä erää!
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Ensimmäinen viikko
Jep, täällä sitä ollaan, keskilännessä Kansasissa. Täällä siis vietän seuraavat lähes kolme kuukautta. Monien pyyntöjen jälkeen sain vihdoinkin aikaiseksi pistää blogin pystyyn. On sen verran ollut puuhaa täällä, ettei ole aikaisemmin kerinnyt.
Matka alkoi siis 6.2. Piritan luota Helsingistä. Herätys oli klo 02.30, joten unta tuli sellaiset kolme tuntia. Menin taksilla lentokentälle, josta lentoni Amsterdamiin lähti klo 06.30. Oli hienoa nousta ilmaan ensimmäistä kertaa, mielessä se, että näitä tulee vielä monta ennen perille pääsyä. Amsterdamiin laskeuduimme noin kaksi ja puoli tuntia myöhemmin. Lentokenttä oli iso, mutta todella selkeä. Innoissani menin jo turvatarkastuksestakin läpi, kunnes sanottiin että se olikin vasta edellisen lennon turvatarkastus... No ei muuta kun takaisin odottamaan ja sitten uudestaan koko homma läpi. Lentokoneeseen päästiin nopeasti, mutta koneessa istuttiinkin sitten puolitoista tuntia ennen kuin päästiin lähtemään. Jotain ongelmia ylipainon kanssa tai jotain.. (Niin koneella siis...) Sittenpä sitä lenneltiinkin seuraavat lähes yhdeksän tuntia. Matka meni yllättävänä nopeasti maisemia ja elokuvia katsellen, sekä viereisen meksikolaisen kanssa jutellen. Nukkua en lennolla osannut, eikä väsyttänytkään. Aurinkokin paistoi ikkunasta, eihän sillon nukuta! Chicagoon saavuimme noin puoli kolmelta. Chicago O'Haren kenttä ei ollut selkeä, mutta kysymällä löysin tieni seuraavalle portille. Lento Kansas Cityyn lähti viideltä (paikallista aikaa) ja oli perillä puolitoista tuntia myöhemmin. Perhe oli kentällä vastassa heti kun tulin koneesta ulos. Matkalaukutkin löytyivät mukaan. Väsymys painoikin jo perille päästessä sen verran, että pari tuntia onnistuin pysyttelemään hereillä, mutta sitten uni kutsui. Hereillä tuli siis oltua sellaiset 27 tuntia. :) Aikaero tänne on siis 8 tuntia.
Sitten alkoikin vaan tutustuminen perheeseen ja täällä elelyyn. Aikaerorasitus on mennyt ohi jo, mutta alussa tuli noin kahdeksan aikoihin illalla väsymys. Kaikki on täällä todella mukavia, lapset myös. Vanhempien kanssa ollaan pelattu guitar heroeta, rallipeliä ja pokeriakin kokeiltu.. Kivaa on siis ollut :) Ensimmäinen viikko menikin ihan talon tavoille totutellessa. Vanhimmat lapset, Jacob (7) ja Carly (6) ovat koulussa, mutta Carly tulee jo puoli 12 kotiin. Nuorin, Riley (3) on päivät kotona. Misty työskentelee kotoa käsin ja Nick on viiteen asti töissä. Lapsien kanssa riittää tekemistä. Koko ajan pitäisi olla jotain pelaamassa. Mutta kiva vaan :) Onneksi he viettävät "hiljaista aikaa" tunti-kaksi iltapäivällä, niin saa hetken aikaa itselle. Nukkumaan sitten menevätkin jo kahdeksalta, vanhin 20.30.
Ensimmäisenä sunnuntaina täällä oli SuperBowl juhlat. Muutama ystävä tuli käymään, katsoimme amerikkalaista jalkapalloa (soccer) ja napostelimme ruokaa. Viikon päästä lauantaina kävimme juhlistamassa kiinalaista uutta vuotta perheen tuttujen luona. Siellä oli paljon erittäin hyvää kiinalista ruokaa sekä paljon ihmisiä. Minut esiteltiin monelle ja tapasin myös lähistöllä asuvan argentinalaisen au pairin. Valitettavasti en päässyt juuri kiinaa puhumaan... :P Sunnuntaina olikin sitten ystävänpäivä. Totta, se on täällä paljon isompi juhla. Lapset tekivät kortteja kavereilleen ja minäkin sain sydänilmapalloja karkkien kera. :) Maanantaina kävimme lasten partioryhmän kanssa ensimmäisen maailmansodan museossa. Se olikin ihan mielenkiintoista, sillä en paljoakaan siitä muistanut.
Autollakin olen täällä jo ajanut. Ensin kävin vain lähellä olevassa kaupassa, mutta eilen ajelin jo nelikaistaisella moottoritielläkin. Yllättävän vähällä paniikilla selvisin, kun vieressä olija kertoi kokoajan minne kääntyä ja mikä kaista pitäisi ottaa. Oikea käsi ja vasen jalkakin ovat hyvin pysyneet paikoillaan, eivätkä hapuile vaihdekeppiä tai kytkintä. Perheen molemmat autot ovat siis automaattivaihteisia. Tänään ajoin ensimmäisen kerran yksin, kun hain Carlyn koulusta, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä. Hyvin selvisin. :) Nyt olenkin täällä yksin Carlyn ja Rileyn kanssa, Misty lähti yhdeksältä työasioita hoitamaan ja tulee ehkä joskus neljän aikoihin.
Siinäpä ensimmäiset blogikuulumiset täältä! Katotaan kuinka usein sitä tulee kirjotettua.. Ainakin jos jotain ihmeempiä tapahtumia on. :) Kyllä siltä tuntuu, että täällä viihtyy. :)
Later!
Matka alkoi siis 6.2. Piritan luota Helsingistä. Herätys oli klo 02.30, joten unta tuli sellaiset kolme tuntia. Menin taksilla lentokentälle, josta lentoni Amsterdamiin lähti klo 06.30. Oli hienoa nousta ilmaan ensimmäistä kertaa, mielessä se, että näitä tulee vielä monta ennen perille pääsyä. Amsterdamiin laskeuduimme noin kaksi ja puoli tuntia myöhemmin. Lentokenttä oli iso, mutta todella selkeä. Innoissani menin jo turvatarkastuksestakin läpi, kunnes sanottiin että se olikin vasta edellisen lennon turvatarkastus... No ei muuta kun takaisin odottamaan ja sitten uudestaan koko homma läpi. Lentokoneeseen päästiin nopeasti, mutta koneessa istuttiinkin sitten puolitoista tuntia ennen kuin päästiin lähtemään. Jotain ongelmia ylipainon kanssa tai jotain.. (Niin koneella siis...) Sittenpä sitä lenneltiinkin seuraavat lähes yhdeksän tuntia. Matka meni yllättävänä nopeasti maisemia ja elokuvia katsellen, sekä viereisen meksikolaisen kanssa jutellen. Nukkua en lennolla osannut, eikä väsyttänytkään. Aurinkokin paistoi ikkunasta, eihän sillon nukuta! Chicagoon saavuimme noin puoli kolmelta. Chicago O'Haren kenttä ei ollut selkeä, mutta kysymällä löysin tieni seuraavalle portille. Lento Kansas Cityyn lähti viideltä (paikallista aikaa) ja oli perillä puolitoista tuntia myöhemmin. Perhe oli kentällä vastassa heti kun tulin koneesta ulos. Matkalaukutkin löytyivät mukaan. Väsymys painoikin jo perille päästessä sen verran, että pari tuntia onnistuin pysyttelemään hereillä, mutta sitten uni kutsui. Hereillä tuli siis oltua sellaiset 27 tuntia. :) Aikaero tänne on siis 8 tuntia.
Sitten alkoikin vaan tutustuminen perheeseen ja täällä elelyyn. Aikaerorasitus on mennyt ohi jo, mutta alussa tuli noin kahdeksan aikoihin illalla väsymys. Kaikki on täällä todella mukavia, lapset myös. Vanhempien kanssa ollaan pelattu guitar heroeta, rallipeliä ja pokeriakin kokeiltu.. Kivaa on siis ollut :) Ensimmäinen viikko menikin ihan talon tavoille totutellessa. Vanhimmat lapset, Jacob (7) ja Carly (6) ovat koulussa, mutta Carly tulee jo puoli 12 kotiin. Nuorin, Riley (3) on päivät kotona. Misty työskentelee kotoa käsin ja Nick on viiteen asti töissä. Lapsien kanssa riittää tekemistä. Koko ajan pitäisi olla jotain pelaamassa. Mutta kiva vaan :) Onneksi he viettävät "hiljaista aikaa" tunti-kaksi iltapäivällä, niin saa hetken aikaa itselle. Nukkumaan sitten menevätkin jo kahdeksalta, vanhin 20.30.
Ensimmäisenä sunnuntaina täällä oli SuperBowl juhlat. Muutama ystävä tuli käymään, katsoimme amerikkalaista jalkapalloa (soccer) ja napostelimme ruokaa. Viikon päästä lauantaina kävimme juhlistamassa kiinalaista uutta vuotta perheen tuttujen luona. Siellä oli paljon erittäin hyvää kiinalista ruokaa sekä paljon ihmisiä. Minut esiteltiin monelle ja tapasin myös lähistöllä asuvan argentinalaisen au pairin. Valitettavasti en päässyt juuri kiinaa puhumaan... :P Sunnuntaina olikin sitten ystävänpäivä. Totta, se on täällä paljon isompi juhla. Lapset tekivät kortteja kavereilleen ja minäkin sain sydänilmapalloja karkkien kera. :) Maanantaina kävimme lasten partioryhmän kanssa ensimmäisen maailmansodan museossa. Se olikin ihan mielenkiintoista, sillä en paljoakaan siitä muistanut.
Autollakin olen täällä jo ajanut. Ensin kävin vain lähellä olevassa kaupassa, mutta eilen ajelin jo nelikaistaisella moottoritielläkin. Yllättävän vähällä paniikilla selvisin, kun vieressä olija kertoi kokoajan minne kääntyä ja mikä kaista pitäisi ottaa. Oikea käsi ja vasen jalkakin ovat hyvin pysyneet paikoillaan, eivätkä hapuile vaihdekeppiä tai kytkintä. Perheen molemmat autot ovat siis automaattivaihteisia. Tänään ajoin ensimmäisen kerran yksin, kun hain Carlyn koulusta, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä. Hyvin selvisin. :) Nyt olenkin täällä yksin Carlyn ja Rileyn kanssa, Misty lähti yhdeksältä työasioita hoitamaan ja tulee ehkä joskus neljän aikoihin.
Siinäpä ensimmäiset blogikuulumiset täältä! Katotaan kuinka usein sitä tulee kirjotettua.. Ainakin jos jotain ihmeempiä tapahtumia on. :) Kyllä siltä tuntuu, että täällä viihtyy. :)
Later!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
